Tavanomainen veden laadun testausmenetelmä
Nykyaikaisen teollisuustekniikan nopean kehityksen myötä pilaantumisongelmat ovat tulleet yhä näkyvämmäksi ja ympäristönsuojelukysymykset ovat saaneet suuren huomion koko yhteiskunnasta.
Vesi on tärkeä luonnonvarojen lähde, joka liittyy läheisesti elämäämme, mutta sen pilaantumisongelmat ovat yhä vakavampia. Perinteisiä veden laadun testausmenetelmiä on vähitellen syntymässä ja niitä käytetään laajalti. Tavanomainen veden laadun testaus suoritetaan yleensä veden laadun testauslaitteilla paikan päällä, ja testauslaitteet vaativat tarkastustiedot paikan päällä ja heijastusnopeuden, helppokäyttöiset ja mukavat kuljettaa. Tällä hetkellä veden laadun testaus on yksi tärkeimmistä keinoista veden suojeluun ja pilaantumisen hallintaan.
Veden laadun testausta käytetään enimmäkseen teollisuusveteen, vedenkäsittelyyn ja juomaveteen. Rutiininomainen veden laadun testaus tarjoaa meille paitsi vesiturvallisuuden myös tieteellisen perustan ja ohjeita ympäristönsuojelulle ja tuotannon laadulle.
Tavanomaiset veden laadun testausmenetelmät ovat seuraavat:
1.Väri ja läpinäkyvyys
Vesistössä on erilaisia värejä epäpuhtauksien koostumuksesta riippuen. Tavanomainen veden laadun testaus arvioi pääasiassa vedessä olevien epäpuhtauksien tyypin ja määrän veden värin perusteella. Esimerkiksi savi tekee vedestä keltaisen, rikkihapon saostunut rikki voi tehdä vedestä sinisen, ja erilaiset levät ovat kelta-vihreitä ja ruskeita. Veden laadun läpinäkyvyys osoittaa, missä määrin veden epäpuhtaudet estävät läpinäkyvän valon. Jos levy syövytetään toisaalta vesikerroksen läpi, valkoinen tai musta, ja kiekon syvyyttä säädetään, kunnes se näkyy, kiekon syvyys ja sijainti tällä hetkellä osoittavat sen läpinäkyvyyden. Siksi veden laatua voidaan arvioida ilmoitetulla läpinäkyvyydellä.
2.Käytä ainesosia
Veden laadun hivekomponentit analysoidaan pääasiassa veden laadun testauslaitteilla. Niihin sisältyy pääasiassa atomiabsorptiospektroskopia, kaasu- ja nestekromatografia, plasmaemissiopektroskopia. Järjestelmän kannalta on erittäin tärkeää ymmärtää eri vedenlaatuindikaattorien merkitys. Missä tahansa vesiekosysteemiympäristössä testaus- ja analyysitulokset suoritetaan tiukasti valittujen indikaattoreiden avulla. Lyhyesti sanottuna näiden laitteiden avulla on testattava veden laadun hivenainesosat.
3.Redox ja sähkökemialliset menetelmät
Tyypillisin tavanomaisista veden laadun testausmenetelmistä on redox- ja sähkökemialliset menetelmät. Ioniselektiivisten elektrodien, mukaan lukien PH, mukaan lukien vedenjohtavuus, hapettumis- ja pelkistyspotentiaalit, ja monet indikaattorit, kuten monet metalli-ionit. Lähinnä liuenneen aineen määrä ja kloridi-ionipitoisuus ovat indikaattoreita.
4.Lämmitys- ja hapettimien hajoamismenetelmä
Tässä menetelmässä käytetään pääasiassa orgaanista yhdistettä, joka sisältää elävän kehon, hajoamisen yhteydessä syntyneen hiilidioksidipitoisuuden tai hajoamisen aikana kulutetun happipitoisuuden indikaattorina veden laadun havaitsemiseksi.
5.Lämpötila ja neutralointimenetelmä
Lämpötila on yksi yleisimmin käytetyistä veden laadun testausmenetelmistä. Veden lukuisten fysikaalisten ominaisuuksien ja vedessä olevien kemiallisten prosessien takia se liittyy läheisesti lämpötilaan. Vesilämpötila on erilainen, mutta pinnan lämpötila liittyy paikallisiin ilmasto-olosuhteisiin. Vaihteluväli on 1-30 ° C ja meriveden lämpötila vaihtelee välillä 2-30 ° C. Neutralointimenetelmä sisältää pääasiassa veden happamuuden tai emäksisyyden. Suorita veden laadun testaus.
6. Kiinteä sisältö
Suurin osa luonnollisen veden sisältämistä aineista on kiinteitä aineita. Analysaattoripitoisuutta on usein käytettävä suorana veden laadun testausstandardina. Eri kiinteiden aineiden pitoisuusstandardit voidaan luokitella kolmeen luokkaan: yksi, suspendoituneet kiintoaineet. Kiinteän aineen massa, joka jää jäljelle kuivauksen jälkeen vesinäytteen suodattamisen jälkeen, toisin sanoen suspendoidun aineen pitoisuus. Toiseksi kiinteiden aineiden kokonaismäärä. Vesinäyte voi haihtua ja kuivata tietyssä lämpötilassa jäljellä olevan kiinteän aineen kokonaismäärän, jota voidaan käyttää yhtenä tavanomaisista veden laadun testausstandardeista. Kolmanneksi, tilastolliset kiinteät aineet. Liukoiset kiintoaineet sisältävät pääasiassa kunniaveden orgaanisia aineita ja epäorgaanisia suoloja, ja kokonaispitoisuus on suspendoituneiden ja liuenneiden kiintoaineiden summa. Lisäksi erilaisten kiintoainepitoisuuksien määrittäminen suoritettiin painon perusteella, ja haihdutuskuivauslämpötilan vaikutus tuloksiin oli erittäin suuri. Siksi normaaleissa olosuhteissa ei voida saada tyydyttäviä veden laadun koetuloksia, ja veden laadun testimenetelmän tulokset eivät ole riittävän tarkkoja.
