Vesiviljelyn veden laadun testausohjelma
esipuhe
Vesiviljelyalalla tarkkailtavat tärkeimmät kemialliset indikaattorit viittaavat pääasiassa liuenneen hapen, pH: n, ammoniakkitypen, nitriitin, rikkivedyn, vesipitoisuuden kokonaisaltomuuden ja kovuuden mittaamiseen.
Liuennut happi (LDO) tarkoittaa molekyylin happea, joka on liuennut ilmaan veteen. Veteen liuenneen hapen pitoisuus liittyy läheisesti ilman hapen osapaineeseen ja veden lämpötilaan. Luonnollisissa olosuhteissa ilman happipitoisuus ei muutu paljon, joten veden lämpötila on tärkein tekijä. Mitä matalampi on veden lämpötila, sitä suurempi on veteen liuenneen hapen pitoisuus. Veteen liuenneen hapen määrä on indikaattori veden itsepuhdistumiskyvyn mittaamiseksi, ja myös tärkeä indikaattori mitata, soveltuuko viljelty vesistö vesieläinten kasvattamiseen. Liuenneen hapen ja ruoan saanti: Liuenneen hapen määrä on yli 5 mg / L, kalat syövät normaalisti; Liuenneen hapen määrä vähenee arvoon 4 mg / l, kalan saanti vähenee 13%; Liuenneen hapen määrä vähenee arvoon 2 mg / l, kalan saanti vähenee 5 4%, kasvun pysähtyminen, kelluvan pään ilmiö alkoi; liuenneen hapen määrä laski 1 mg / l, kalat ja katkaravut eivät periaatteessa syöneet ja leijuivat vedestä muodostaen kelluvan pään ilmiön; liuenneen hapen määrä laski nollaan. 5 mg / L, kalat ja katkaravut. Ne kaikki tukehtuvat ja kuolevat muutamassa tunnissa.
PH-arvo on arvo veden happamuuden ja emäksisyyden mittaamiseksi, joka tunnetaan myös nimellä vetyionipitoisuusindeksi. pH on tärkeä perusta heijastamaan levien koostumusta ja aktiivisuutta, veden laatutekijöiden stabiilisuutta ja orgaanista pilaantumista lammen pohjassa, ja se on tärkeä veden laadun indikaattori. Yksi. pH vaikuttaa vesistöjen hiililähteeseen ja hivenaineiden aktiivisuuteen, vesieläinten fysiologisiin toimintoihin ja mikroökologian biologiseen koostumukseen, jota viljelijät ovat aina arvostaneet.
Vesiviljelyssä sopiva pH-alue useimmille makean veden vesieläimille on 6. 5-9.0 ja sopivin pH-alue on 7. 5-8. 5 heikosti alkalisille vesistöille. . Kun vesimuodostuman pH-arvo on alle 7, se on hapan ja alle 5 voimakkaasti hapan.
Korkean pH-arvon mekanismi ja vaarat: Levien liikakasvu ja lisääntyminen kuluttavat vedessä paljon hiililähdettä (hiilidioksidia), mikä aiheuttaa vesimuodostuman pH-arvon nousun nopeasti (fotosynteettisten bakteerien liiallinen kasvu ja lisääntyminen aiheuttaa myös PH-arvo nousee). PH-arvo on suhteellisen korkea. Ammoniumtyppi esiintyy vesimuodossa ammoniakkimolekyylin muodossa, mikä lisää ammoniakkitypen toksisuutta. Lisäksi vedenlaadulla, jolla on korkea PH-arvo, on syövyttävä vaikutus kärkikudoksisiin.
Alhaisen pH-arvon mekanismi ja haitat: Vesistö on myrkyllinen ja vesistössä on liikaa orgaanista ainetta. Anaerobisten bakteerien anaerobisen käymisen vaikutuksesta syntyy suuri määrä orgaanista happoa, mikä aiheuttaa vesistön pH-arvon olevan alhainen. PH on alhainen, patogeeniset bakteerit ovat alttiita lisääntymään ja rikkivedyn toksisuus lisääntyy.
Ammoniakkityppi, vesiviljelyveden normaali vedenlaatu on alle 0. 2 mg / L. Ammoniakkityppi johtuu pääasiassa biologisesta hengityksestä ja typen lähteestä peräisin olevista orgaanisista aineista (kuten syötti, vesieläinten uloste, liiallinen hedelmöitys, planktoni) ruumiit jne.) mikro-organismien vaikutuksesta. tuote. Molekyylin ammoniakki on suhteellisen myrkyllistä, kun taas ioninen ammonium ei ole myrkyllistä. Näiden kahden välinen suhde riippuu veden pH-arvosta ja lämpötilasta. Korkean pH: n ja korkean lämpötilan olosuhteissa molekyylin ammoniakkisuhde on suurempi.
Kalojen ja katkarapujen ammoniakkimyrkytysten aiheuttamat oireet ovat erilaisia. Jos akuutti myrkytys voi aiheuttaa hengenahdistuksen, kelluvan pään lampi, ja kuolee nopeasti; kroonisen myrkytyksen yhteydessä voi esiintyä seuraavia epänormaaleja ilmiöitä:
Voi häiritä kalojen ja katkarapujen osmoottisen paineen säätelyjärjestelmää.
Kalojen ja katkarapujen kiiltojen limakalvo on helppo tuhota.
Se vähentää veriproteiinin hapen kantokykyä, joka ilmenee anoreksiana, sivuttain, hitaana uintina ja vakavissa tapauksissa uima-altaina ja kelluvina päinä.
Nitriitti, vesiviljelyvesi vaatii nitriittiä< 0.="" 01="" mg="" l.="" nitriitti="" on="" välituote="" ammoniakkitypen="" muuntuessa="" nitraatiksi.="" hapettomissa="" olosuhteissa="" on="" vaikea="" muuttaa="" nitriitti="" nitraatiksi.="" siksi="" nitriitin="" kerääntyminen="" johtuu="" pääosin="" lampista="" vähän="" liuenneesta="" hapesta.="" nitriitti="" on="" erittäin="" myrkyllinen="" tuotantoeläimille="" ja="" on="" tärkein="" tekijä,="" joka="" aiheuttaa="" räjähtäviä="" sairauksia="" viljellyillä="" vesillä.="" kun="" nitriittiä="" myrkytetään="" vesieläimissä,="" se="" hapettaa="" veriproteiininsa="" muodostamaan="" korkean="" valenssin="" omaavaa="" ferritiiniä,="" mikä="" johtaa="" tummaan="" verenväriin,="" mikä="" vaikuttaa="" vakavasti="" sen="" hapen="" kantokykyyn.="" kalojen="" ja="" katkarapujen="" nitriittimyrkytys="" aiheuttaa="" hidasta="" uintia,="" sivuttain,="" ruokahaluttomuutta,="" uimalammet,="" kelluvia="" päätä="" ja="" muita="" ilmiöitä.="" katkarapun="" häntä,="" jalat="" ja="" lonkerot="" ovat="" alttiita="">
Rikkivety, vesiviljelyvesi vaatii rikkivetyä< 0.="" 2="" mg="">
Hapettomissa olosuhteissa se tuotetaan anaerobisesti hajottamalla rikkiä sisältäviä orgaanisia aineita syöttiin tai ulosteisiin. Rikkivety voi yhdistyä sedimentin metallisuoloihin aiheuttaen sulfidia, mikä tekee sedimentistä mustan. Riippumatta siitä, ylittääkö lampin rikkivety normin, yksinkertainen arviointistandardi riippuu siitä, onko lammen suolassa mätää munia. Rikkivety on erittäin myrkyllinen ja voimakkaasti ärsyttävä. Se voi syövyttää ja halvata vesieläinten kiiltokudokset ja vaikuttaa vesieläinten hengitykseen. Katkarapujen rikkivetymyrkytykset ilmenevät ruokahaluttomuutena, levottomuutena ja uintina veden pinnassa.
Kokonaiskovuus, kokonaiskovuudelle ei ole yhtenäistä näkymää tai standardia. Yleisesti uskotaan, että makean veden tavanomaisten kalojen viljelyssä vesimuodostuman kovuus on vähintään 50 - 150 mg / L ja makean veden katkarapuvesien sopiva kovuus on yli 250 mg / L. Koska Useimpien meriveden kovuus on suurempi kuin 6000 mg / L CaCO 3, joten vesistöjen kovuudesta merivesiympäristöissä ei yleensä tarvitse huolehtia. Useimpien vesiviljelyssä olevien vesieläinten tarpeiden mukaan.
Kokonaisalkaliteetin alue on yleensä 75-200 mg / l. Vesiviljelyalan katkarapujen kokonaisaltaiuden vähimmäisvaatimus on 100 ppm. Lastenhuoneessa käytetyn veden kokonaisaltaivuus on parempi nostaa yli 120 mg / l. Liian alhaisella vesistöllä on alhainen tuottavuus ja heikko puskurointiteho. Vesimuodostuman kokonaisaltaivuus ei saa kuitenkaan olla liian korkea, yli 500 mg / l on myrkyllistä vesieläimille.
