Vesiviljelyveden monien kemiallisten ominaisuuksien joukossa kaloihin lähinnä liittyvät veteen liuenneet kaasut ja epäorgaaniset suolat ja orgaaniset aineet.
1. Liuennut kaasu
Veteen liuenneita kaasuja on monenlaisia, niiden päälähteet ovat kaksi näkökulmaa: toinen liukenee suoraan vesistöyn ilmasta ja toinen syntyy vesistössä vesieliöiden elämäntoimintojen ja kemiallisten muutosten seurauksena alustassa tai vesiaineissa. Kaasun liukeneminen on erilaista vesiympäristöstä johtuen, ja erot ovat seuraavat.
Käänteisesti verrannollinen veden lämpötilaan veden lämpötila nousee ja kaasun liukeneminen vähenee. Se on verrannollinen ilmakehän paineeseen. Paineen kasvaessa kaasun liukoisuus kasvaa vastaavasti. Käänteisesti verrannollinen epäpuhtauksien pitoisuuteen vedessä, jossa on enemmän epäpuhtauksia, vesi vähentää kaasun liukoisuutta.
1. Liuennut happi
Veteen liuenneen hapen pitoisuus on pieni ja vaihteleva. Makean veden liuenneen hapen kylläisyys on vain 8-10 mg / l, vähemmän kuin 1 / 20 ilman happipitoisuudesta, ja meriveden liuenneen hapen pitoisuus on vielä pienempi. Tämä osoittaa, että vedessä olevien kalojen hengitysolosuhteet ovat huonot ja että heillä on aika ajoin hypoksia ja tukehtuminen. Tämä osoittaa, että vesiviljelylle on tärkeää ymmärtää vedessä liuenneen hapen dynaaminen laki.
Vedessä on kaksi liuenneen hapen lähdettä; yksi on se, että ilmakehän happi on kosketuksissa veden pinnan kanssa ja liuennut veteen, ja toinen on vesikasvien fotosynteesin aikana vapauttama happi. 1 / 10 määrästä.
2. Rikkivety
Rikkivety muodostuu hajottamalla rikkiä sisältävää orgaanista ainetta hapettomissa olosuhteissa tai sulfaattipitoisessa vedessä, pelkistämällä sulfaatista sulfidiksi ja muodostaen sitten rikkivetyä.Sulfidi ja rikkivety ovat molemmat myrkyllisiä kaloille, ja rikkivety on myrkyllisin. Yleensä happamissa olosuhteissa suurin osa sulfideista esiintyy rikkivedyn muodossa. Kun veteen liuenneen hapen määrä nousee, rikkivety hapettuu ja häviää. Rikkivedyn myrkyllinen vaikutus kaloihin on yhdistyä hemoglobiinissa olevan raudan kanssa siten, että hemoglobiini menettää kykynsä kuljettaa happea, mikä johtaa hypoksiaan kalakudoksissa. Siksi erityistä huomiota olisi kiinnitettävä rikkivedyn esiintymiseen maataloudessa.
3. Ammoniakkityppi
Ammoniakkityppeä syntyy, kun orgaaninen happi hajoaa, kun happi on riittämätöntä tai koska ruoansulatuskanavan vastaiset bakteerit vähentävät happiyhdisteitä. Vesieläinten aineenvaihdunnan lopputuotteet poistuvat ammoniakin tilassa. Ammoniakkityppi on myrkyllinen kaloille ja muille vesieliöille, ja jopa pienet pitoisuudet estävät kalojen kasvua, ja sitä on seurattava tarkkaan.
Testattavat tuotteet vesiviljelyssä
1. Lämpötila; 18-35 ℃ on normaali lämpötila ja 25-32 ℃ on sopivin kasvulämpötila.
2. PH arvo: 6. 5 - 8. 5, alapuolella 6. 5, lannoitevaikutus ei normaalisti pysty tarjoamaan etujaan, ammoniakin typen ja vedyn myrkyllisyys. sulfidi kasvaa, ja se on alttiina kelluvalle päälle.
3. Suolapitoisuus; 0–1%, liian korkea suolapitoisuus vaikuttaa organismien normaaliin kasvuun ja lisääntymiseen makeassa vedessä.
4. Ammoniakkityppi; 0–0. 02 mg / L, liian korkea, vaurioittaa kalojen ja simpukoiden yli 0-arvoisia. 5 aiheuttaa kyvyttömyyden syödä ja hengittää kuolemaan asti.
5. Rikkivety; 0–0. 1 mg / L, liian korkea, vaurioittaa kalojen ja simpukoiden keskushermoja, yli 0. 5 aiheuttaa sairauden tai kuoleman.
6. nitriitti; 0–0. 02 mg / L, liian korkea aiheuttaa verenvuototautia, on tärkeä tekijä aiheuttamaan fulminantti sairaus, yli 0. 5 aiheuttaa sairauden tai kuoleman.
7. Saatavana fosforia; 0,2–1 mg / l, korkealaatuisten levien kasvu vesistössä on alle 0. 2 , ja jopa kukintojen esiintyminen ei edistä isokäärmeen, hopea-karppiinan ja simpukoiden kasvua.
8. läpinäkyvyys; 20-30cm, liian korkea hedelmällisyys ei riitä, liian matala vaikuttaa fotosynteesiin.
9. Liuennut happi; ≥ 3 mg / L, alle 3 mg / L vaikuttaa kalojen ruokintaan, kun vähemmän kuin 2 mg / L näyttää kelluvaa päätä, alle 1 mg / L tulee näkyviin
Se on nyt Pantang, kunnes suuri joukko kuolemia tapahtui.
