Veden lämpötila: Vaatimukset ovat erilaiset jalostuslajien mukaan. Esimerkiksi piikkikampela on kylmävesikala, veden lämpötila on sopivampi 12-18 astetta ja merikurku sopivampi 10-16 astetta. Jos veden lämpötila on yli 20 astetta, se tekee kesän unen. Penaeus vannamei pitää korkean veden lämpötilasta ja kasvaa nopeammin kuin 22 astetta.
Suolapitoisuus: Sama kuin veden lämpötila, eri lajikkeilla on erilaiset vaatimukset suolapitoisuudelle. Älkäämme puhuko makean veden viljellyistä lajeista. Meriviljeltyjä lajeja erotetaan laaja- ja kapea-suolaisuudesta. Laaja suolalaji voi selviytyä erilaisissa suolapitoisuuksissa, kuten sampi, meriahven, vannamei, kirjolohi. Kapea-suolaliuoslajit voivat kuitenkin selviytyä vain tietyllä suolapitoisuudella, kuten meren kurkut jne., Eikä vesimuodostuman suolapitoisuutta ole helppo muuttaa liian nopeasti lyhyessä ajassa.
PH: Useimmat vesiviljelylajit soveltuvat paremmin selviytymiseen neutraaleissa tai heikosti emäksisissä vesiympäristöissä, kuten pH 7,5-8,2. Makean veden kalat voivat sopeutua laajempaan pH-alueeseen, joka voi olla pH 6,5-9,0. Koristekalojen kasvatuksessa on harrastajia, jotka ovat erikoistuneet leikkimiseen ruohosäiliöillä. Tämän ruohosäiliön vesiympäristö on heikosti happama.
Liukenematon happi: On lajikkeita, jotka sietävät hypoksiaa, ja lajikkeita, jotka eivät siedä hypoksiaa. Yleisesti ottaen DO on yli 5 mg / l parempi. Liian suuri liuenneen hapen määrä voi tietysti saada kalat saamaan ilmakuplataudin.
Ammoniakkityppi: Pohjimmiltaan sen on oltava alle 0,2 mg / l, jos se on liian korkea, se myrkyttää viljellyn lajin.
Nitriitti: Yleensä sen on oltava alle 0,1 mg / l, jos se on korkeampi, se muuttuu ammoniaktityypiksi, mikä epäsuorasti johtaa vesieläinten myrkytykseen.
Kokonaisalkalisuus: 80-120 mg / l vaaditaan Penaeus vannamei -viljelmässä.
Rikkivety: alle 0,1 mg / l.
