1 Johdatus sairaalan jäteveden ominaisuuksiin
Sairaalan jätevedessä olevat epäpuhtaudet ovat varsin erikoisia, mukaan lukien lääkkeet, desinfiointiaineet, diagnostiset reagenssit, pesuaineet ja muut ainesosat, patogeeniset mikro-organismit, loismunat ja muut loiset sekä virukset, kuten pyöreät matot. Lisäksi, jos sairaalassa on isotooppihoitohuone, sairaalan jätevedessä on radioaktiivisia aineita. Verrattuna muihin viemärityyppiin, siinä on pieni määrä pilaantumista, mutta sillä on vahvempi saastumisvoima. Jos se päästetään suoraan ilman käsittelyä, se aiheuttaa vesien pilaantumista ja voi levittää useita sairauksia.
2 Valitse desinfiointimenetelmä
Sairaalan jäteveden desinfiointiin on neljä päätapaa: ensinnäkin valkaisujauhe, jolla on suuri annos, epätasainen sekoitus ja joka sisältää enemmän epäpuhtauksia, eikä desinfiointivaikutus ole ihanteellinen, joten sitä ei periaatteessa enää käytetä; toiseksi nestemäinen kloori, sen desinfiointikyky on vahva, hinta on suhteellisen halpa ja sitä käytetään laajalti vesijohtovedessä ja sairaalan desinfioinnissa. Kloorin valmistus on kuitenkin hankalaa, nestemäisiä klooripulloja on helppo vuotaa, ja niihin liittyy suuria turvallisuusriskejä. Siksi monet sairaalat aikovat poistaa tämän menetelmän; Kolmanneksi, käyttämällä natriumhypokloriittigeneraattoreita, tällä laitteella on lyhyt käyttöikä ja suuri vikaantumisaste. Kustannukset ovat korkeat ja desinfiointikyky ei ole vahva, joten se korvataan vähitellen; neljänneksi otsonin, joka on vahva hapetin, käytöllä on parempi käyttövaikutus. Se maksaa kuitenkin enemmän, vaatii suuria investointeja ja sitä on vaikea ylläpitää. Sairaala käyttää suhteellisen vähemmän vähemmän.
3 Klooridioksidin käyttö sairaalan jätevedenpuhdistuksessa
3.1 Klooridioksidin ominaisuudet
Klooridioksidin väri on kelta-vihreästä punaiseen, ja sen olemassaolotila on kaasu. Sen haju on ärsyttävämpi kuin kloori. Klooridioksidin liukoisuus veteen liittyy lineaarisesti veden lämpötilan vastavuoroisuuteen ja suurin liukoisuus on 2900 g / l. Kun se on väkevöity ja paineistettu, se on suhteellisen epävakaa eikä sitä voida varastoida paineistettuna. Klooridioksidissa klooria esiintyy positiivisessa neliarvoisessa tilassa. Sen käytettävissä oleva klooripitoisuus on 2,63 kertaa kloorikaasun ja sen aktiivisuus on 2,5 kertaa kloorikaasun. Eri olosuhteissa klooridioksidin reaktiokaava on erilainen.
Happamissa olosuhteissa klooridioksidi hapettaa voimakkaasti ja reaktiokaava on:
Vedenkäsittelyolosuhteissa sen reaktiokaava on:
3.2 Klooridioksidin desinfiointi
Klooridioksidia alettiin käyttää 1940-luvulla, ja sitä käytettiin massan valkaisuun. Monet yritykset Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyttävät klooridioksidia juomaveden ja jäteveden puhdistamiseen. kotimaani alkoi vahvistaa klooridioksiditutkimusta 1980-luvulla ja on tähän mennessä saavuttanut merkittäviä saavutuksia.
Testit ovat osoittaneet, että klooridioksidi voi tappaa mikro-organismeja, kuten bakteerileviä, sieniä, viruksia jne. Se voi tuhota vedessä olevat orgaaniset epäpuhtaudet, kuten syanidi, rikkivety, orgaaninen sulfidi jne. Lisäksi se voi hapettaa metalli-ioneja vähentyneessä tilassa vedessä. Koska pH vaikuttaa vähemmän klooridioksidiin, se voi tappaa levät ja vähentää vesiliuoksen väriä, hajua ja sameutta. Sen vaikutus on viisi kertaa natriumhypokloriitin vaikutus. Jätevedenpuhdistuksessa se ei muodosta orgaanisia halogenideja, ja sillä on parempi vaikutus sairaalan jätevedenkäsittelyyn.
Klooridioksidin desinfiointivaikutus viruksiin on suurempi kuin otsonilla ja nestemäisellä kloorilla. Se reagoi nopeasti jäteveden kanssa, ja kosketusaika on puolet neljäsosaan kloorista, tunnista puoleen tuntiin. Lisäksi kontaktipoolin pinta-ala voidaan vähentää puoleen, mikä säästää huomattavasti investointikustannuksia.
3.3 Klooridioksidin ja kloorin desinfioinnin ero
Tavallisten desinfiointiaineiden tehokkuuden mukaan otsoni on ensimmäinen, klooridioksidi on toinen, kloori on kolmas ja klooriamiini on viimeinen. Klooriamiini on ensimmäinen veden stabiilisuudessa, klooridioksidi on toinen ja kloori on kolmas. Otsoni viimeinen. Edellä olevasta järjestelystä voimme nähdä, että klooridioksidin bakterisidinen kyky ja stabiilisuus vedessä ovat parempia kuin kloori. Lisäksi pH vaikuttaa harvoin klooridioksidin desinfiointikykyyn, ja vesisaasteella on suhteellisen pieni vaikutus sen desinfiointivaikutukseen.
[KG] "Klooridioksidi ei reagoi joidenkin vedessä olevien yhdisteiden, kuten ammoniakin, typen, alkoholien, estereiden, jne. Kanssa. Sitä vastoin kloori reagoi ammoniakin kanssa vedessä tuottamaan monokloramiinia, diklooriamiinia ja triklooriamiinia, mikä vähentää merkittävästi vapaan kloorin pitoisuutta ja desinfiointivaikutusta. Klooridioksidi hapettaa orgaanista ainetta jätevedessä pääasiassa hapetusreaktiolla. Hapetuksen jälkeen orgaaninen aine voidaan hajottaa tuotteiksi, jotka sisältävät happiryhmiä ilman kloorattuja tuotteita. Kloori tai klooraus muodostavat kloroformin kloorattuja johdannaisia. Näillä kemikaaleilla on syöpää aiheuttavia vaikutuksia, ja niitä on vaikea hajottaa. Klooridioksidi voi myös hapettaa ja hajottaa griseofulviinia ja humiinihappoa, ja hajoamistuotteet eivät ilmesty kloroformin muodossa, mikä on vertaansa vailla perinteisillä klooraus desinfiointimenetelmillä.
3.4 Klooridioksidin valmistus
Klooridioksidi on aktiivista ja epästabiilia, mikä rajoittaa sen käyttöä tietyissä olosuhteissa. Perinteinen menetelmä on valmistus paikan päällä, ja paikan päällä valmistusmenetelmiin kuuluvat kalvon elektrolyysi ja kemialliset menetelmät. Klooridioksidin kemiallisen valmistuksen yleinen periaate on käyttää kloorikaasua tai natriumhypokloriittia raaka-aineina ja reagoida kemiallisesti generaattorissa olevan kloorihappoliuoksen kanssa klooridioksidiliuoksen saamiseksi. Se voi myös käyttää natriumkloriittia ja kloorivetyhappoa klooridioksidin tuottamiseen. Reaktio astian sisällä saadaan aikaan. Tässä vaiheessa on jo monia kotimaisia yrityksiä, jotka tuottavat kemiallisia klooridioksidigeneraattoreita. Kemiallisen klooridioksidigeneraattorin pääkomponentit ovat reaktiojärjestelmä, absorptiojärjestelmä, raaka-aineen syöttöjärjestelmä ja ohjausjärjestelmä. Työn aikana reaktion raaka-aineet lähetetään reaktiojärjestelmään kvantitatiivisella kuljetuksella, katalyytillä syntyy klooridioksidikaasua, joka imeytyy absorptiojärjestelmään muodostaen tietyn pitoisuuden klooridioksidiliuosta, ja lopulta laitetaan viemäriin. kohdeltavaksi.
Tutkimus vahvistaa, että erityisten stabilointiaineiden lisääminen voi tuottaa stabiilia klooridioksidia. Klooridioksidipitoisuus stabiilissa klooridioksidinesteessä on 2% - 10% ja kiinteän tuotteen klooridioksidipitoisuus on 28% - 40%. Kokeissa ja käytännön sovelluksissa vakaa klooridioksidi aktivoituu aktivoitumisen vuoksi happamissa olosuhteissa, ja sen vapauttamat uudet ekologiset happi- ja hypokloorihappomolekyylit voivat kaksinkertaisesti hapettaa mikro-organismit. Verrattuna yhteen natriumhypokloriitin desinfiointimenetelmään, sen hapetuskyky on vahvempi. Kun stabiilin klooridioksidiliuoksen ja suolahapon määrän suhde on 1, klooridioksidi voidaan aktivoida. Aktivointi suoritetaan 10-15 minuutin ajan ja laimennetaan vedellä, ja aktivointivaikutus on paras tällä hetkellä. Aktivoitu klooridioksidiliuos tulisi sijoittaa pimeään kannen kannuun ja viimeinen käyttöpäivä on kaksi viikkoa. Vakaan tilan klooridioksidi tai klooridioksidigeneraattori ei kuluta sähköä kaupallisen käytön aikana, mikä on hyödyllistä klooridioksidin tehokkaalle edistämiselle.
3.5 Sairaalan jäteveden käsittely
Tässä vaiheessa useimmat kotimaiset sairaalat käyttävät jäteveden käsittelyssä primaarikäsittelyä ja klooraus desinfiointia. Ottaen esimerkkinä kirjoittajan sairaala, käsittelyprosessi on suunnilleen seuraava: ulostejätevesi → septinen säiliö → muu viemäri → säleikkö → säätösäiliö.
Tällaisella desinfiointitekniikalla on haittoja. Sillä on korkeat korroosionestovaatimukset natriumhypokloriittigeneraattorille, suuri virrankulutus ja valmistettu natriumhypokloriittiliuos on erittäin epävakaa. Jos se varastoidaan väärin, se on erityisen helppo hajottaa. Kun desinfiointityöt on saatu päätökseen, jäteveden klooripitoisuus voi helposti ylittää standardin. Muiden epäpuhtauksien indikaattorit eivät täyttäneet asetettuja normeja.
Jos klooridioksidia käytetään natriumhypokloriitin sijasta sairaalan jäteveden käsittelyyn, käsittelyprosessi ja virtaus ovat periaatteessa ennallaan. Sen varmistamiseksi, että käsitellyn veden laatu voi täyttää kansallisen standardin, on suoritettava säätösäiliön jälkeen ensimmäisen tason flokkuloint sedimentaatiokäsittely, käsiteltävä veden laatu tasaisesti ja lisättävä flokkulantteja, jotka imevät, saostuvat ja erottuvat jonkin verran orgaanista ainetta ja suspendoitunutta ainetta jätevedessä. Ylemmän klooridioksidin hapetusreaktio voi suuresti poistaa COD: n, BOD: n, viruksen ja SS: n jätevedessä saavuttaen kansallisen standardin. Jos käytetään natriumhypokloriitin desinfiointimenetelmää, sen hapetuskyky on suhteellisen heikko eikä COD: n poistovaikutus ole ihanteellinen.
Jäteveden klooridioksidikäsittelyprosessi on: sairaalan kattava jätevesi → säleikkö → veden laadun säätö → flokkulointi ja sedimentaatio → klooridioksidin kontaktidesinfiointi → tyhjennys standardin mukaisesti
Edellä mainitun prosessin avulla virus ja muut sairaalan jätevedenpuhdistuksessa olevat mikro-organismit tapetaan, ja päästöt voivat saavuttaa kansallisen standardin.
3.6 Jäteveden käsittelyn ongelmat ja vastatoimenpiteet
Käyttäen klooridioksidia desinfioinnissa vedessä olevat sivutuotteet ovat kloriitti ja pienempi kloraattipitoisuus. Kansainvälisen syöpäinstituutin luetteloimien helposti näkyvien karsinogeenien joukossa kloriitti on niiden joukossa. Juomaveden määrätty kloriittipitoisuus on 200 μg / l; myrkyllisten aistinvarojen mukaan kloriitti luokitellaan tason 3 vaaraksi. Jätevedenpuhdistuksen aikana syntyvän kloriitin ja kloraatin määrä riippuu veden orgaanisen hiilen kokonaismäärästä. Voidaan nähdä, että klooridioksidin annostusta on valvottava tehokkaasti jätevedenpuhdistuksen aikana. Lisäksi jäteveden käsittelyprosessissa tarvitaan biokemiallista käsittelyä ennen desinfiointia, jotta voidaan tehokkaasti hallita vedessä olevia epäpuhtauksia ja vähentää siten pilaavien aineiden pitoisuutta.
