3. Saastumisen aiheuttama valtava uhka
3.1 Raakaveden pilaantumisen uhat
Nykyään suurin osa vesikasveista, jotka käyttävät pintavettä veden lähteenä, käyttävät enimmäkseen tavanomaisia menetelmiä hyytymiseen, sedimentoitumiseen, suodatukseen ja desinfiointiin. Tämä klassinen fysikaalinen ja kemiallinen käsittelyprosessi on kestänyt yli sata vuotta, ja kaikki muutokset ovat parannuksia yksityiskohtiin, kuten uima-altaan tyyppiin. Raakaveden orgaanisen pilaantumisen jatkuvan lisääntymisen myötä tavanomainen käsittelyprosessi ei selvästikään ole sopeutunut raakaveden nykyiseen tilaan.
Koska jotkut orgaaniset pilaavat aineet kiinnittyvät epäpuhtaushiukkasten, kuten veden saven, pintaan, epäpuhtaushiukkasten hydrofiilisyys kasvaa, epäpuhtauksien kolloidihiukkasten negatiivinen varaus paranee ja se on stabiilimpi vedessä. Siksi useimmat vedenpuhdistamot käyttävät yleensä esikloorausmenetelmiä suuren määrän kloorin lisäämiseksi suoraan raakaveteen orgaanisten pilaavien aineiden hapettamiseksi vedessä ja veden hyytymisen ja selkeyttämisen helpottamiseksi. Sameuden saamiseksi väri, fenoli, rauta, indikaattorit, kuten mangaani, täyttävät juomaveden laatustandardit. Esikloorausprosessin aikana orgaanisessa hiilessä, kuten humiinihapossa ja fulvohapossa, raakavedessä, on kuitenkin helppo kloorata ja hiilivetyhiiltä muodostaa trihalometaaneja ja muita mahdollisia syöpää aiheuttavia aineita, kuten kloroformi, jotka uhkaavat ihmisten terveyttä ja turvallisuutta. Trihalometaanien ja muiden orgaanisten yhdisteiden, kuten kloroformin, lisääntymisen vesijohtovedessä on oltava erittäin valppaana.
3.2 Putkilinjojen aiheuttamat veden pilaantumisen uhat
3.2.1 Putkimateriaali
Veden syövyttävän luonteen vuoksi metalliputkien seinämiin on helppo muodostaa vaahto, joka koostuu pääasiassa rautaoksidista. Putkilinjan mikro-organismit ja orgaaniset aineet tarttuvat putkilinjan seinämään, jolla on taipumus lisääntyä anaerobisia bakteereja, saavat bakteeripitoisuuden ylittämään standardin ja saastuttavat veden laadun.
3.2.2 Putkilinjan apulaitteet ja putkiston suunnittelu ja rakentaminen
Putkistoverkoston apulaitteet, kuten säätöventtiilit, tyhjennysventtiilit ja palopostit vaurioituvat usein sateesta tai muusta jätevesistä johtuen siitä, että ne on sijoitettu pitkään maan alle tai ulkoilmaan. Kun putkiverkko menettää paineen, se imee lähellä sijaitsevan maanalaisen jäteveden putkistoverkkoon aiheuttaen sekundaarista pilaantumista.
3.3.3 Putkilinjan nopeus ja verkon paine ovat epävakaita
水 Putkilinjan veden nopeus on liian pieni tai putken halkaisija on liian paksu ja käyttäjiä on vähän. Veden viipymisaika putkilinjassa on liian pitkä, mikä edistää raudan ja mangaanin hapettumista, joka kertyy enemmän ja vaikuttaa veden laatuun.
4. Toimenpiteet veden pilaantumisen torjumiseksi
4.1 Tiukka hallitseminen sameuden suhteen
Tavanomaisella käsittelyprosessilla käsitelty puhdistettu vesi ei ehkä täytä juomavesistandardeja. Esikäsittely- ja väkevöintikäsittelyprosesseja voidaan lisätä, kuten otsonimenetelmää, aktiivihiilimenetelmää, biologista aktiivihiilen menetelmää, kontaktihapetusmenetelmää ja fotooksidaatiomenetelmää. Pohjavesille, jolla on korkea rautapitoisuus, voidaan käyttää hapetusmenetelmää, alkalisointimenetelmää, hapetusmenetelmää ja levien palautusmenetelmää; korkealle fluoripitoisuudelle voidaan käyttää saostusmenetelmää ja ioninvaihtomenetelmää. Samanaikaisesti vedenpuhdistusprosessin yleistä laadunvalvontaa olisi tehostettava, järkevää annostusta ja automaattista vedonlyöntiä ja annostelua vesihuollon laadun parantamiseksi.
4.2 Putkiverkon hallinnan syventäminen
Putket olisi valittava valmistajilta, joilla on parempi tuotteen laatu, ja putkissa on oltava parempia sisäseiniä, jotka kestävät korroosiota eivätkä saosta haitallisia aineita. Suunnittelussa ja rakentamisessa tulisi noudattaa tiukasti vesihuollon teknistä suunnittelua ja rakentamista koskevia vaatimuksia, esimerkiksi kun putkilinja ylittää muut putket, eritelmän vaatima vähimmäisetäisyys olisi taattava; Kun muodostat yhteyden itsenäisiin vesilähteisiin tai juomakelvottomiin vesiputkistoihin, on käytettävä ilmaa estäviä laitteita jne. Toimenpiteet juomaveden pilaantumisen estämiseksi; Koska rengasputkiverkossa on parempia vedenlaatuolosuhteita kuin puumaisella putkistolla, putken tulisi olla mahdollisimman pyöreä, jos taloudelliset olosuhteet sallivat. Vaikka puuta käytetään, putkilinjan ei tulisi olla liian pitkä, jotta vältetään veden pysähtyminen lopussa; Putkilinjan jatke on liian pitkä, kannattaa harkita kloorin lisäämistä ja säännöllistä huuhtelua puolivälissä; tyhjennysventtiilin asennusasennon tulisi olla kohtuullinen, ettei sitä saa upottaa veteen; on kielletty pumpata suoraan putkiverkosta pumpulla. Putkistoverkoston aiheuttaman negatiivisen paineen välttämiseksi ja lian tunkeutumiseksi; kunnossapidon ja hallinnan kannalta pitkän käyttöiän vesijohtoputki on kunnostettava tai raaputettava ja vuorattu, putki huuhdeltava säännöllisesti ja putkiverkon pää huuhdeltava vähintään kerran vuodessa. Koko järjestelmä suoritetaan joka toinen vuosi. Kohtuullisilla hoitotoimenpiteillä veden laatu ei enää saastudu.
4.3 Paranna toissijaisten vesihuoltolaitosten suunnittelua ja rakentamista
Suunnittelun ja rakentamisen suhteen on parannettava uima-altaan teknistä rakennetta, vältettävä kuolleiden vesialueiden syntymistä, saatettava vesi muodostamaan työntövirtaustila ja ylläpidettävä tietty virtausnopeus. olohuoneen tilavuuden ei tulisi olla liian suuri vastaamaan 40-60%: n päivittäisestä vedenkulutuksesta. Tulo- ja poistoputket tulisi asettaa kohtuullisesti ja vedenkorkeuden säätöventtiili tulisi asentaa tuloputkeen, eikä ylivuotoletkua tulisi asentaa niin paljon kuin mahdollista. Materiaalien suhteen uima-altaat ovat yleensä sementtiä ja sisäseinämän ja pohjan on oltava sileät ja litteät. Hallinnon suhteen laatia hallinnolliset säännöt kaupunkien toissijaisen vesihuollon hallinnasta, perustaa toissijainen vedenjakelujärjestelmä ja työskennellä terveys- ja epidemian ehkäisyosastojen kanssa veden laadun seurannan ja valvonnan tehostamiseksi. Käyttäjät puhdistavat ja desinfioivat vesisäiliöt ja uima-altaat vähintään kerran vuodessa, perustavat toissijaisia vesihuoltolaitostiedostoja ja parantavat jakson valvonta- ja hallintajärjestelmää. Toimenpiteet veden pilaantumisen ongelman ratkaisemiseksi toissijaisessa vedenjakelussa.
4.4 Kohtuullinen klooraus
Jos lähtökohtana on varmistaa bakteerien, virusten ja muiden mikro-organismien eliminaatio vedessä, kloorin annos tulisi minimoida. Kloorauspiste tulisi siirtää seuraavaan prosessiin niin paljon kuin mahdollista, jotta laitoksessa saadaan aikaan mahdollisimman monta kloorauspistettä. Jäännöskloorin ylläpitämiseksi putkiverkossa tehdasveden jäännöskloori voi olla kloramiinitilassa, ja se voidaan sekoittaa kokonaan tehdasveteen ylläpitämään yli 30 minuutin kosketusaikaa. Samanaikaisesti on tarpeen vahvistaa veden laadun havaitsemismenetelmiä ja tehostaa jatkuvaa tehdasveden klooripitoisuuden ja putkiverkon jäännösklooripitoisuuden seurantaa. Jos putkilinja on liian pitkä ja jäljelle jäävä kloori on riittämätön, harkitse kloorin lisäämistä puoliväliin. Lisäksi, kun veden rauta- ja mangaanipitoisuus on korkea, sitä ei tulisi desinfioida kloorilla, jotta vältetään mustanruskean veden saostuminen. Kloorauksen automaatioasteen parantaminen on avain kohtuullisen kloorauksen saavuttamiseksi.
4.5 Putkiverkkojen veden laadun mittaamisen ja ennustamisen parantaminen
Putkiverkon veden laadun dynaamisten muutosten ymmärtämiseksi vesiyhtiön tulisi perustaa jatkuva kloorianalysaattori, sameusmittari ja bakteerianalysaattori putkiverkon näytteenottopaikoille. Tällä hetkellä veden laadun ennusteohjelmisto on julkaistu. Biohajoavan orgaanisen aineen, bakteerien, jäännöskloorin, pH-arvon, veden lämpötilan ja muiden parametrien sekä veden laadun muutosten välisen suhteen perusteella se voi ennustaa jäännöskloorin ja bakteerien muutoksia putkiverkossa. Veden laatu tarjoaa perustan päätöksenteolle.
