PH: n sähkömittauksen periaate:
Mittauksen perusperiaate
Vesiliuosten pH-arvo perinteisellä mittauksella lasin elektrodilla indikaattorielektrodina ja kalomelielektrodina viiteelektrodina, kun vetyionin pitoisuus liuoksessa (tarkasti ottaen aktiivisuus) liuoksen pH-arvo muuttuu, muodostuu lasin elektrodin ja kalomelielektrodipotentiaalin suhteen ja potentiaalisten muutosten muuttaminen seuraavan kaavan mukaisesti:
Delta E = -0,1983T Delta-pH.
E ilmoitti mahdolliset muutokset MV-yksiköissä (mV).
PH sanoi: liuoksen pH-arvon muutos.
T - mitatun liuoksen lämpötila (celsiusaste).
Yleisesti käytetyt indikaattorit ovat elektrodit, antimonielektrodit, fluorielektrodit, hopeiset elektrodit ja niin edelleen, joista lasielektrodeja käytetään eniten. PH-lasielektrodipää on valmistettu erityisen herkistä kalvoista, se on herkkä vetyioniin, kun se lisätään mitattuun liuokseen, sen potentiaalia muutetaan vetyionin pitoisuudella ja lämpötilassa liuoksessa. Kun liuoksen lämpötila on 25 ° C, kukin 1 pH: n muutos, elektrodipotentiaali muuttuu 59,16 mV: n. Tämä on teoreettinen kaltevuuskerroin, jota usein kutsutaan elektrodiksi. Yleisesti vertailuaineeksi ja kalomelielektrodina käytettiin sähköistä potentiaalia liuoksen liuoksen vetyioniakonsentraatiolla. PH-mittauksen ydin on mitata potentiaaliero näiden kahden elektrodin välillä. Kun liuoksessa on pari elektrodeja
Kun potentiaaliero on nolla, mitatun liuoksen pH-arvo on 0-potentiaalinen pH, joka liittyy lasin elektrodin liuokseen. Instrumentti koostuu yhdistelmäelektrodista, joka koostuu lasielektrodista ja Ag-AgCl-elektrodista, jonka nollakohta on 7 + 0,25pH.
