Kuinka voin laimentaa testinäytteen testialueelle?
Kysymyksiä ja vastauksia:
Yksinkertaisin laimennusmenetelmä on 1: 1 -laimennusmenetelmä tai kaksoislaimennusmenetelmä, ts. 1 tilavuusosaa deionisoitua vettä tai tislattua vettä lisätään 1 osaan testattavaa näytettä. Tämä menetelmä voi puolittaa näytteen pitoisuuden. Testaa laimennettu näyte tavanomaisen mittausmenetelmän mukaisesti ja kerro sitten tulos kahdella, jotta saadaan näytteen pitoisuus ennen laimentamista.
Esimerkki: Näytettä testataan ja alueen ulkopuolella näkyy testisarja tai testilaite. Tässä vaiheessa 5 ml: n näytteeseen lisättiin 5 ml ionivaihdettua vettä, ja mittaus suoritettiin uudelleen. Laimennetulla näytteellä saatu mittaustulos on 1,9 mg / L, ja näytteen pitoisuus ennen laimentamista on 3,8 mg / L.
Jos näytteen pitoisuus kaksinkertaisen laimentamisen jälkeen ylittää edelleen alueen, sinun on nostettava laimennuskerrointa. Lisää esimerkiksi 2 tilavuusosaa deionisoitua vettä 1 tilavuusosaan näytettä ja tee kolminkertainen laimennus (määritystulos kerrottuna 3) tai lisää 3 tilavuusosaa ionitonta vettä 1 tilavuusosaan näytettä ja tee nelinkertainen laimennus (kerrota mittaustulos 4), ja niin edelleen. Jos haluat käyttää testinäytettä testissä nollanäytteenä, käytä laimennettua näytettä nollanäytteenä.
Laimennettaessa on tärkeää mitata tarkasti näytteen ja deionisoidun veden tilavuus. Väärä mittaus johtaa väärään mittaustulokseen, ja tämä virheellinen tulos kerrotaan laimennuskertoimella. Siksi vähimmäisvaatimusten mukaan ota näytteet ja deionisoitu vesi asteikolla varustetusta sylinteristä. Parempien tulosten saamiseksi siirrä näyte pipetillä pipetille mittapulloon (aste A) ja lisää deionisoitua vettä kalibrointilinjaan. Sekoita huolellisesti ennen testausta.
Testaaja voi käyttää sopivaa pipettiä ja mittapulloa tarvittaessa tietyn tilavuuden laimennetun liuoksen valmistamiseksi. Esimerkiksi, kun tehdään 20-kertainen laimennus, voit siirtää 1 ml näytettä 19 ml: aan deionisoitua vettä tai 5 ml: n näytettä 95 ml: aan deionisoitua vettä (tai laimentaa pisteviivaan 100 ml: n mittapulloon). , joten tuloksena olevan liuoksen laimennuskerroin on identtinen. Jos testiä varten tarvitaan vain 10 ml laimennettua näytettä, käytä 10 ml mittaukseen. Jäljellä olevaa laimennettua liuosta voidaan käyttää nollanäytteenä tai toistettuna mittauksena testaajana.
Yksinkertaisin laimennusmenetelmä on 1: 1 -laimennusmenetelmä tai kaksoislaimennusmenetelmä, ts. 1 tilavuusosaa deionisoitua vettä tai tislattua vettä lisätään 1 osaan testattavaa näytettä. Tämä menetelmä voi puolittaa näytteen pitoisuuden. Testaa laimennettu näyte tavanomaisen mittausmenetelmän mukaisesti ja kerro sitten tulos kahdella, jotta saadaan näytteen pitoisuus ennen laimentamista.
Esimerkki: Näytettä testataan ja alueen ulkopuolella näkyy testisarja tai testilaite. Tässä vaiheessa 5 ml: n näytteeseen lisättiin 5 ml ionivaihdettua vettä, ja mittaus suoritettiin uudelleen. Laimennetulla näytteellä saatu mittaustulos on 1,9 mg / L, ja näytteen pitoisuus ennen laimentamista on 3,8 mg / L.
Jos näytteen pitoisuus kaksinkertaisen laimentamisen jälkeen ylittää edelleen alueen, sinun on nostettava laimennuskerrointa. Lisää esimerkiksi 2 tilavuusosaa deionisoitua vettä näytetilavuuteen ja tee kolminkertainen laimennus (määritystulos kerrottuna 3) tai lisää 3 tilavuusosaa ionitonta vettä näytetilavuuteen ja tee nelinkertainen laimennus (mittaus tulos kerrottuna 4)), ja niin edelleen. Jos haluat käyttää testinäytettä testissä nollanäytteenä, käytä laimennettua näytettä nollanäytteenä.
Laimennettaessa on tärkeää mitata tarkasti näytteen ja deionisoidun veden tilavuus. Väärä mittaus johtaa väärään mittaustulokseen, ja tämä virheellinen tulos kerrotaan laimennuskertoimella. Siksi vähimmäisvaatimusten mukaan ota näytteet ja deionisoitu vesi asteikolla varustetusta sylinteristä. Parempien tulosten saamiseksi siirrä näyte pipetillä pipetille mittapulloon (aste A) ja lisää deionisoitua vettä kalibrointilinjaan. Sekoita huolellisesti ennen testausta.
Testaaja voi käyttää sopivaa pipettiä ja mittapulloa tarvittaessa tietyn tilavuuden laimennetun liuoksen valmistamiseksi. Esimerkiksi, kun tehdään 20-kertainen laimennus, voit siirtää 1 ml näytettä 19 ml: aan deionisoitua vettä tai 5 ml: n näytettä 95 ml: aan deionisoitua vettä (tai laimentaa pisteviivaan 100 ml: n mittapulloon). , joten tuloksena olevan liuoksen laimennuskerroin on identtinen. Jos testiä varten tarvitaan vain 10 ml laimennettua näytettä, käytä 10 ml mittaukseen. Jäljellä olevaa laimennettua liuosta voidaan käyttää nollanäytteenä tai toistettuna mittauksena testaajana.
Mikä vikaa "ylikuormituksen" testaamisessa?
Kysymyksiä ja vastauksia:
Kun testi osoittaa "yli alueen" tuloksen, mitattu konsentraatio on testispesifikaation ylärajan yläpuolella. Toisin sanoen reagenssin lisäämisen jälkeen ilmestyvä väri on tummempi kuin väri, jonka testityökalulaatikko tai testilaite pystyy yleensä lukemaan tiedot, joten sitä ei voida lukea.
Kun mitattavan näytteen konsentraatio ylittää ilmoitetun testialueen, jotkut vasta otetut näytteet voidaan laimentaa deionisoidulla tai tislatulla vedellä. Mittaa laimennetun näytteen konsentraatio ja kerro mittaustulos sitten laimennuskertoimella, jotta saadaan näytteen todellinen pitoisuus.
Minun on määritettävä näyte, jonka pitoisuus on suurempi kuin laitteen määrittelemä testin yläraja. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kysymyksiä ja vastauksia:
Lisää näytteeseen deionisoitua tai tislattua vettä ja laimenna se mitattavissa olevaan pitoisuusalueeseen. Mittaa ensin laimennettu näyte, kerrotaan sitten saatu mittaustulos laimennuskertoimella alkuperäisen näytteen pitoisuuden saamiseksi (ennen laimentamista). On varmistettava, että laimennettuun näytteeseen lisätään riittävä määrä testireagenssia, jotta se voi reagoida täysin mitattavien parametrien kanssa.
Joillekin parametreille, kuten otsonille (O3), sulfidille (S2-), rauta-ioneille (Fe2 +) ja hapettimelle jne., Ei ole tarkoituksenmukaista käyttää laimennusmenetelmää määritykseen. Koska jotkut näistä aineista voidaan kuluttaa reagoidessaan hapen kanssa, tai ne voivat poistua suoraan ilmaan. Tässä tapauksessa on parasta käyttää mittausmenetelmää, jolla on suurempi alue. Jos laimennettu vesi sisältää epäpuhtauksia, käytetään desinfiointiaineita, kuten nestemäistä klooria, mikä johtaa todellisia mittaustuloksia pienempiin.
