Mitä häiritsevät aineet ovat?
Kysymyksiä ja vastauksia:
Häiriöitä aiheuttavat aineet ovat aineita, joita esiintyy vedessä ja jotka voivat häiritä kemiallisia reaktioita testissä.
Häiriintyvät aineet voivat aiheuttaa mittaustulosten olevan korkeampia tai pienempiä kuin oikeat tulokset.
Kuinka tarkistaa onko testinäytteessä häiriöitä?
Kysymyksiä ja vastauksia:
Vakiolisäysmenetelmä on paras tapa tarkistaa, sisältääkö näyte häiritseviä aineita.
Tässä menetelmässä testiaineen kokonaismäärä lisätään suoraan näytteeseen. Jos näytteessä oleva testiaine mitataan ennen lisäystä ja sen jälkeen, voidaan havaita, että lisäyksen jälkeinen mittaustulos on tunnetulla määrällä korkeampi kuin ennen lisäystä.
Esimerkki: Kuparipitoinen näyte mitataan, ja kupari-ionipitoisuus on 1,0 mg / l. Sitten 0,5 mg / l kupari-ioni lisättiin käyttämättömään näytteen osaan. Kupari-ionien konsentraatio näytteessä mitattiin lisäyksen jälkeen. Teoreettisen mittaustuloksen tulisi olla 1,5 mg / L.
Jos näytteen mittaustulos kupari-ionin lisäämisen jälkeen on huomattavasti pienempi tai korkeampi kuin 1,5 mg / L, näytteessä voi olla interferenssiaineita, jotka häiritsevät kupari-ionin määritystä. Varmista, että testitoiminta ja standardiliuoksella saadut testitulokset ovat oikein.
Normaalin työn varmistamiseksi useimmissa kokeissa näytteen pH-arvon on oltava tietyllä alueella. Testireagenssi sisältää puskurin pH-arvon säätämiseksi vaaditulle alueelle. Jos näytteen pH on liian matala, liian korkea tai erittäin emäksinen, näytettä ei välttämättä ole säädetty oikeaan pH: hon.
Jos näyte sisältää häiritseviä aineita, on parasta laimentaa näyte pitoisuuteen, jossa häiritsevät aineet eivät aiheuta häiriöitä. Jos tämä ei auta, sinun on käytettävä toista analyysimenetelmää.
Mitä tapahtui, kun näyte testattiin, mutta se ei kehittynyt tai osoitti väärää väriä?
Kysymyksiä ja vastauksia:
Voi olla useita syitä, miksi väriä ei havaita, kun näytettä testataan kolorimetrillä:
1. Testaustoimenpiteitä ei suoriteta oikein
Suorita yksityiskohtaiset tarkastukset yksitellen testivaiheiden mukaisesti ja varmista, että kaikki vaadittavat testireagenssit on lisätty testiin ja että kaikki vaiheet suoritetaan oikein.
2. Testireagenssin lisäämisen jälkeen näytteen pH-arvo voi muuttua siten, että se ei ole testin edellyttämällä alueella. Löydä testillesi optimaalinen pH-alue tutkimalla näytteenotto- ja varastointivaiheita. Jos optimaalista pH-arvoa ei löydy, testireagensseja voidaan lisätä ionivaihdettuun veteen liuoksen pH: n määrittämiseksi. Jos tämä pH-arvo eroaa merkittävästi tutkittavan näytteen pH-arvosta testireagenssin lisäämisen jälkeen, näytteen pH voidaan säätää hapolla tai alkalilla siten, että se on reagenssin vesiliuoksen pH-alueella, ja sitten testi suoritetaan.
3. Mitattavan parametrin pitoisuus voi olla alhaisempi kuin laitteen alaraja.
4. Testinäyte on ehkä pilkottava. Tarkista, mainitaanko testiohjeissa ruuansulatuksen tarve.
5. Testinäytteessä voi olla häiritseviä aineita. Vakiolisäaineiden käyttöä vaaditaan häiritsevien aineiden esiintymisen todentamiseksi testattavassa näytteessä.
Jos testinäytteen todellinen väri on huomattavasti erilainen kuin värin, jonka pitäisi teoriassa näyttää, voit tehdä seuraavan:
1. Kuten aiemmin mainittiin, tarkista näytteen pH ja säädä tarvittaessa.
2. Jos testimenettely osoittaa, että testinäyte vaatii pilkkomisen esikäsittelyä, on tarpeen vahvistaa, että testinäyte on sulatettu.
3. Laimenna näyte. Tämä laimentaa näytteessä mahdollisesti olevat interferenssikomponentit pitoisuuteen, joka ei aiheuta häiriöitä. Jos näytteen laimennus on edelleen tehoton, tarvitaan toinen analyysimenetelmä.
