1. Mikä on kloridi-ioni?
Kemiallisessa reaktiossa klooriatomit saavat elektroneja, joten reaktioon osallistuvat klooriatomit varautuvat. Varattuja klooriatomeja kutsutaan kloridi-ioneiksi. Se on yleisin anioni vedessä. Liian korkea kloridi-ionipitoisuus aiheuttaa katkeraa ja suolaista juomavettä, maaperän suolapitoisuutta, putkilinjan korroosiota, kasvien kasvuvaikeuksia ja vaarantaa ihmisten terveyden, joten kloridi-ionipitoisuuden mittauksen tarkkuus on erittäin tärkeä.
2. Kloridi-ionin lähde?
Pintavesien kloridilähteet jaetaan pääasiassa luonnonlähteisiin ja ihmisen aiheuttamiin lähteisiin.
Luonnolliset lähteet: Ensinnäkin vesi virtaa kloridipitoisen muodostumisen läpi, aiheuttaen suolakertymien ja muiden klooria sisältävien sedimenttien liukenemisen veteen. Toinen on se, että vuorovesi- ja meriveden puhaltama tuuli vaikuttaa joen tai meren lähellä sijaitsevien jokien johtoon, mikä aiheuttaa vedessä kloridipitoisuuden lisääntymisen.
IficTuotteelliset lähteet: Sisältää pääasiassa teollisuuden jätevedet, jotka johdetaan teollisuudenaloilta, kuten kaivostoiminta, petrokemikaalit, ruoka, metallurgia, parkitus (parkitus), kemialliset lääkkeet, paperinvalmistus, tekstiilit, maalit, pigmentit ja koneiden valmistus, samoin kuin ihmisten elämän tuottamat kotitalousvedet. Josta teollisuuden päästöt ovat pääasiallinen lähde.
3. Yleiset kloridi-ionien raja-arvot
(1) Ruostumattomasta teräksestä valmistettu putkisto: Ruostumattoman teräksen putkistojen testiveden kloridi-ionipitoisuuden pakollinen vaatimus on alle 50ppm (TSG D0001-2009) ja suositus on 25ppm (GB 50235-2010). Kun kloridi-ionipitoisuus on suurempi kuin 25 ppm, ruostumaton teräs käy läpi rasituskorroosion, pistekorroosion ja rakeiden välisen korroosion.
⑵ Kiertävä vesi urea: Kloridi-ionien säätöalue määritetään kloridi-ionipitoisuuden perusteella lisävedessä ja veden kiertokertoimessa. Jos vesipitoisen kloridi-ionin lisämäärä on 10 ppm ja kiertävä vesi väkevöidään 3 kertaa, kiertävän vesikloridionin tulisi olla alle 30 ppm. Jos kiertävän vesikloridioni on yli 30 ppm, kiertävän veden konsentraatio on yli 3 kertaa, ja järjestelmä voi skaalautua. Kiertovesikloridi-ioni on alle 30 ppm, mikä tarkoittaa, että kiertävän veden pitoisuuskerroin on vähemmän kuin 3 kertaa, mikä johtaa vesivarojen tuhlaamiseen.
(3) Kattilan vesi: Kloridi-ionia ei vaadita julkaisussa GB / T1576-2008" Teollisen boilerin veden laadun" standardi, kattilaveden yleinen klooripitoisuus on alle 400 mg / l ja syöttöveden aste on alle 30 mg / l. Kattilan veden kloridi-ionin tulisi olla enintään 20-kertainen kuin syöttöveden. Matala kloori voi vähentää purkautumistilavuutta vastaavasti.
Kloridi-ioni-indeksiä käytetään yleensä mittaamaan elektrolyyttikonsentraation kertymistä kattilavedessä (Cl- ei reagoi höyryssä eikä kerää). Esimerkiksi kattilaan juuri lisätty vesi sisälsi aluksi Cl-10 ppm, ja käytön jälkeen todettiin, että Cl-pitoisuudesta tuli 100 ppm. Tästä voidaan osoittaa, että kattilan veden elektrolyyttien kemiallinen koostumus on lisääntynyt kymmenkertaiseksi. Elektrolyytin kertymisen välttämiseksi makeaa vettä tulisi lisätä jatkuvasti kattilan kloridi-ioni-indeksin ylläpitämiseksi ja hallitsemiseksi. Kontrolloi epäsuorasti liuenneiden kiintoaineiden pitoisuutta, lääkehoito potissa on< 5000="" mg="" l="" ja="" kemiallinen="" käsittely="" potin="" ulkopuolella="">< 500="" mg="">
Juomavesi: CJ3020-1993 juomaveden lähteen veden laatustandardit eivät vaadi kloridi-ionien pitoisuutta, mutta siinä määrätään vain, että kloridin kloridipitoisuuden on oltava< 250="" mg="" l.="" testauksen="" jälkeen="" kloridi-ioni="" vesijohtovedessä="" on="" yleensä="" noin="" 50="" mg="" l="" ja="" pintavesi="" on="" 50="" -="" 100="" mg="" l.="" meren="" lähellä="" sijaitsevalla="" alueella="" on="" tuhansia="">
⑸ COD-havaitseminen: Kun COD-havainnoinnissa kloridi-ionipitoisuus on yli 1500 mg / l, mittaustulos on korkeampi, mikä johtaa epätarkkoihin tietoihin. Kvantitatiivinen laimennus tulisi tehdä ensin kloridi-ionipitoisuuden alentamiseksi alle 1500 mg / l, ja sitten määrittää.
4. Tarkastusmenetelmä
Kloori-ionin havaitsemispakkaus 20-400 mg / L 50 kertaa / laatikko
Testausmenetelmä: Sama kuin typpihapon titrausmenetelmä (GB5750-85), käyttäen indikaattorina kaliumkromaattia, titraamalla kloridi hopeanitraatilla.
[Käyttöohjeet]
1. Pipetti pipetoidaan tarkasti 10 ml vettä. .
2. Lisää vettä näytteen puhtaan Erlenmeyer-pullossa.
3. Lisää 1 paketti kloridi-ionireagenssia Erlenmeyer-pulloon ja ravista sitä liukenemaan. Tässä vaiheessa liuos on kirkkaan keltaista.
4. Ravistaen kartiomaista kolvia kokonaan, lisää kloridi-ioni (2) -reagenssi pystysuoraan ja lisää 1 tippa joka kolmas sekunti, kunnes liuos muuttuu vain oranssiksi tai sakka muuttuu lihaväriksi, ja kirjaa kulutetun reagenssin tippojen lukumäärä. (N).
5. Tulosten laskeminen: kloridi-ionipitoisuus=NX20 (mg / I)
[Varotoimenpiteet]
1. Puhdista Erlenmeyer-pullo deionisoidulla vedellä ennen testausta.
2. Testitulosten tarkkuuden varmistamiseksi ensin hävitetään ensimmäinen titrausliuos ja suoritetaan näytteen titraus.
3. Jos liuos tai sakka on titrauksen jälkeen oranssinpunainen tai timantinpunainen, se tarkoittaa, että titraus on ollut liian suuri.
Ohjeet ja varotoimet kloridi-ionien käytölle.
[Yhteinen häiriö]
1. PH-arvo. Pitäisi valvoa 5-8.
2. Sekä bromidi että jodidi voivat aiheuttaa saman reaktion, ja ne sisältyvät tulokseen kloridia vastaavalla massalla.
3. Sulfidin, sulfiitin, tiosulfaatin ja hapen kulutus, joka ylittää 15 mg / I, voivat häiritä tämän menetelmän määritystä. Sulfiitti- ja muut häiriöt voidaan poistaa vetyperoksidilla, ja vesinäytteet, joilla on korkea hapenkulutus, voidaan käsitellä kaliumpermanganaatilla tai tuhkalla kuiviin haihduttamisen jälkeen.
⑵ Kloridikoepaperi 500-3000 mg / L 100 kertaa / laatikko kolorimetriaa
Toimintatapa:
1. Ota liuska ja nopeasti sulje kansi
2. Upota osa reaktiovyöhykkeestä testiliuokseen 1 sekunniksi, poista ja heitä pois ylimääräiset vesipisarat
3. Kun se on asetettu 60 sekunniksi, sitä verrataan värikorttiin ja värilohkon lähellä oleva väri on tiheysarvo.
5. Kuinka poistaa kloridi-ioni?
Tislausmenetelmä. Tämä on helpoin ja turvallisin tapa poistaa kloridi-ioneja veteen. Suoraa tislausta käytetään vähentämään kloridi-ioneja huomattavasti vedessä.
⑵ Lisää hopean pernitraatti. Se reagoi kloridi-ionien kanssa muodostaen hopeakloridisaostuman. Seisokin jälkeen se voi saada klooristandardivettä. Haitat: Samanaikaisesti tuodaan uusia ioneja __NO3- (typpihappo-ioneja), jos NO3-pitoisuus ylittää standardin, on laskettava. A. Verrattuna standardiin. Jos NO3-arvo ei ylitä standardia, tätä menetelmää voidaan käyttää kloridin sisäisten ionien poistamiseen. Teollisuudessa kustannukset ovat liian korkeat, sovellus ei ole laajalle levinnyt ja se on rajoitettu laboratoriokäyttöön.
(3) Ioninvaihtomenetelmä, jossa käytetään parivuodetta tai sekoitettua sänkyä kloridi-ionien poistamiseen, voidaan kierrättää, kustannukset ovat alhaiset, mutta anioninvaihtohartsi on helposti kyllästetty ja vaatii regenerointia.
Käänteisen osmoosin (RO) kalvomenetelmän poistosuhde on korkeampi kuin elektrodialyysin, joka on mukava käyttää, mutta investointi on suuri ja kalvo tukkeutuu helposti. Se ei sovellu jäteveden käsittelyyn, jolla on korkea johtavuus ja korkea ionipitoisuus.
